Menkää kaikkeen maailmaan...näin se kuuluista käsky alkaa ja loppuosa onkin sitten vaikeampi toteuttaa eli..ja julistakaa evankeliumia.

Elämme uskovina ihmisten keskellä ja olemme siis suola ja valo heille. Suolaisuuden ja valon antaa meille Pyhä Henki ja Hänen voimassaan saamme olla ennaltavalmistetuissa teoissa.  Helppoa eikö totta; vai onko sittenkään.

Jos Suomen uskovat rohkeasti ottaisivat askeleen ulos mukavuuslippuvyöhykkeeltä ja edes yhden vuoden ajan puhuisivat Jeesuksesta rohkeasti kaikille joita tapaisivat niin muutos olisi huima. Uskon että Jeesus haluaa nimenomaan sitä että jokainen voisi todistaa Hänestä ja silloin taakka on jaettu mukavasti tasan.

Jeesus ei tarkoittanut että homma olisi muutaman kaverin päällä ja vastuulla; loput rukoilee ja kuuntelee tarinoita kentältä. Mutta näin se on tällähetkellä käytännössä.

En usko muutokseen tässä ihan heti. Vastuu on pitkälti myös johtajissa, mihin he lampaat ohjaa ja opettaa, kannustaa ja kehoittaa:  Ja Jeesuksen antama johtajuus on edelläkulkemista. Eli jos johtajat ovat kentällä niin lampaatkin ovat.

Sanon oman mielipiteeni; telttakokousten ja muun sisällä tapahtuvien kokousten saldo on heikko ja aika ajoi ohi. Tämän päivän uskosta osaton ihminen ei tule niihin, vaan  nyt on mentävä sinne missä he ovat ja oltava taidollisesti heidän keskellään.
Esimerkki; Narikkatorilla kulkee päivässä noin 100000-150000 ihmistä läpi ja he sillä matkalla mikä kestää noin pari minuuttia, on heidän mahdollista kuulla Ilosanoma. Mikä mahdollisuus. Halleluja!!! Mutta puhe ja laulu pitää osata ja voitelu pitää olla kohdallaan. Muuten on konflikti valmis ja taas väärä kuva Jeesuksesta.  Kylvä hyvä siemen  sydämeen ja se antaa sadon...

Tapahtumat ovat vain yksi mahdollisuus mutta tehokas oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Mutta tärkeintä on että jokainen uskova voisi puhua pelotta Jeesuksesta.  Mikä ilo ja riemu myös puhujalle. Parhaimmillaan  tilanne voi kehittyä siihen että kaksi ihmistä ilon kyynelet silmissä voi hyppiä tasajalkaa torilla. Toinen kiittää pelastuksesta ja toinen pelastuneesta.

Tervetuloa mukaan,

Siunaten

Ali

Hyvää alkavaa vuotta 2017

Oi Suomi päiväs koittaa...Jeesus on laskenut sydämelleni Suomen kansan ja ei pelkästään evankeloida vaan myös rukoilla kansan puolesta jatkuvasti. No, uskon että Herralla on hyvä suunnitelma ja saamme nähdä pimenevän Suomen keskellä itse Herran kirkkautta.

Joka uusi vuosi jännittää miten menee tapahtumat  ensi vuonna ja millaiseksi muodostuu sisältö eri tapahtumissa.  Vaikka näitä tekisi sata vuotta, on se sama jännitys sydämellä aina.
Ja vaikka kuinka suunnittelee näitä ja luo yhteistyökuviota, Herralla on  yllätys varattu joka kerta.

Viime keväänä sain sanoman että tulee tosi hyvä vuosi ja se piti paikkansa, vuosi oli todella siunattu ja kaikki onnistui niin hyvin että suuri ilo oli joka kerta kun ajelin kotiinpäin. Sitä jää ihan kaipaamaan...

Mutta sen tiedän että työtä on tehtävä ja mentävä sinne minne Herra lähettää. Ja uskossa, siinä heikossa ja sinapinsiemennen vertaisessa. Ja monta kertaa yksin vailla  tietoa mitä edessä. Mutta sellaista on aito Herran varassa tehty työ. Aina yhtä riisuvaa, yksinäistä ja epävarmaa...mutta toisella puolella on Jumalan voiman väkevä ilmestys ja valtava ilo kun Herra antaa ylhäältä niinpaljon kuin katsoo tarpeelliseksi.

Sitä on siis edessä ensi vuonnakin, ja jokaiselle meistä tarjolla jotka Hänen voimaansa ja ohjausta kaipaamme.

Paavali sanoi että heikoissa Herra on väkevä...

Olkaamme heikkoja että väkeviksi tulisimme Kristuksessa,


Ali

Ajatuksia syksyn keskeltä..

Olen ollut facebookissa jonkin aikaa ja täytyy sanoa että mietin vähän väliä lähdenkö pois täältä ja mitä teen täällä. Uskovana tietysti, ei taida tulla yllätyksenä, rukoilen " Olenko tuolla vai lähdenkö pois ja jos jään, mitä sinne jaan" Aikaa kun tuokin hommeli vie...

Ajankäyttö on Raamatussa myös huomioitu ja jos tarkkoja ollaan ja ymmärretään, niin aikamme ja elämämme on Hänen, Mestarin käsissä. Sen vuoksi on hyvä miettiä mihin ja minkä kanssa aikansa jakaa.

Uskovan ihmisen rakentuminen ja hengellisen elämän kasvu ei tapahtudu jos notkutaan väärissä asioissa kiinni ja hyväkin tulee "viholliseksi" jos ei ymmärrä lopettaa ajoissa. Kyllä sen huomaa kun tulee virheitä ja ymmärtää  ettei kaikki ole kohdallaan. Silloin kun näin käy, pysäytän vaikka autoni tiesyrjään ja hiljennyn sekä pyydän Herraa näyttämään missä meni vikaan ja miten päästä oikealle tielle. Siinä on hyvä rukoilla ja viettää aikaa niinkauan kuin rauha tulee ja taakka asiasta/asioista otetaan pois.

Kiirehtivän jalka astuu harhaan, sanoo Raamattu ja  on jälleen oikeassa. Kun aamulla kovassa kiireessä juoksemme päivän rientoihin ilman hetkeä Mestarin kanssa, saamme sitten niittää sitä mitä kylvämme. Riitaa, toraa, epäonnistumisia ja kiukkuista mieltä...ja  kohta tunnemme että jotain unohtui. Ja ruokatunnilla voi sitten korjata asioita rauhassa Herran kanssa.

Tästähän ei auta kuin tehdä parannus ja pyytää että Jeesus antaa kurinalaisuutta elämään. Siitä se lähtee ja saa pian huomata päivien sujuvan entistä paremmin. Samoin voi kysyä "minkäverran Herra haluat että olen tuolla Facessa", vai onko minun syytä sulkea se pois kokonaan. Näinkin voi käydä ja silloin Mestarilla on ajallesi parempaa käyttöä.

Saarnaajan kirja  kolmas luku kertoo että kaikella on aikansa, myös aikavarkaiden poispanemisella.


Hyvää laatuaikaa Jeesuksen kanssa,



Ali

Iloa ja rauhaa...

Olimme eilen Ylämalmintorilla kertomassa evankeliumia.  Mutta ennen sitä...

Aamulla kun heräsin, niin eka tekstiviesti oli että "olen sairaana, en pääse" . Lähettäjä  oli veli, kuka on paljon ollut mukana ja usein rakentaa pöydät ym.raskaan kaluston kanssani.

Rukous; Herra auta, näet tilanteen.

Kun teemme Jumalan valtakunnan työtä yksin Hänen varassaan, on  joka kerta muistettava että heikoissa Herra on väkevä. Tiedän, että joka kerta suunnitelmat muuttuu ja koskaan ei totu siihen miten Herra toimii.

Gideonin "karsinta" on usein ollut mielessä kun näitä hommia oon tehny.  Vaikka kuinka olen rukoíllut ja pyytänyt "Elon Herraa" lähettämään työmiehiä ja naisia mukaan, on tuntunut siltä että vähenee vaan.

Vastaus on ollut että "Minun armossani on sinulle kyllin".

Muutama vuosi sitten, kun aloitin nää hommat, syyllistin itseäni ja muita milloin mistäkin. Milloin oli rukoiltu liian vähän, milloin ei oltu ajoissa paikalla tms.

Mutta jossain  vaiheessa ymmärsin että työ on Herran ja me vain Hänen palvelijoitaan.

Jos sataa, ei voi mitään tai jos on sairaana, sitten levätään jne.

Nykyään on helpompi tehdä hommia kun osaa ottaa rennosti, sillalailla, että luovuttaa Hänen käsiin päivän.

Mutta kun homma kulkee Hänen raiteillaan ja päivä on pulkassa, on sydämessä onni ja ilo.

Hän on aina paras ja tarkin tapahtumarakentaja. Ja silloin ne pysyy hengellisenä ja Hän voi toteuttaa näkyä mikä on taivaassa mietitty.

Mutta Ylämalmintorilta kun ajoin kotiinpäin, täytti valtava kiitosmieli sydämeni. Jälleen kerran...

Evankelistan unelmaa  koko päivä. Valtava määrä uskosta osattomia kuuli Sanaa ja todistuksia sekä huippuhyvät muusikot kruunasi päivän kirkkailla lauluilla.

Kunnia Jeesukselle,

Ali

Rauhaa...

Pitkästä aikaa sain sydämelleni jotain jaettavaa. Ei niin mieltä ylentävää mutta tärkeää kyllä.

Efesolaiskirjeessä luku 4 ja jakeet 13-15 kertovat ajelehtivasta ja tuulissa pyörivässä uskovasta.
Järkyttävää tekstiä ja niin tuttua, kun kuuntelee tämän päivän juttuja mitä ihmeellisimmistä asioista ja ilmiöistä. Tuntuu että  homma on aivan hukassa.  Eikä vain tunnu  vaan on.

Tässä on kyse myös hiljaisesta hajaannuksesta joka hiipii sydämiin ilman sanoja. Tietää vain että tämä kaveri on nyt syönyt "väärää ruokaa" ja kohta Hengen yhteys katkeaa...

Kun kiertelin maailman "juhlissa" ja bileet jatkui viikkotolkulla ja miksei joskus kuukausitolkulla, lopulta hiipi sydämeen ajatus että hintalappu lyödään joku päivä handuun. Oikeastaan sitä odotti, odotti että valhe päättyisi ja kulissit menisi kumoon.

Menihän ne. Yhtenä päivänä. Ajauduin maailmaan jota en tiennyt olevan olemassakaan...

Näin voi käydä meille myös hengellisesti. Voimme ajautua haaksirikkoon uskontiellä ja se on vielä vakavampi asia. Vakavaksi tämän tekee se että Jeesuksesta on tehty joku "showmestari" ja hänen nimessään on touhuttu mitä hullumpia juttuja. Sakkokierroksillekin voi joutua ja siihen ei sitten auta mikään.

Minut pelasti terve Jeesuksen ilmestyminen elämäni pimeimpänä yönä. Olin hukassa, pimeässä, sateisessa, tuulisessa  yössä kävelemässä läpi Helsingin kohti jotakin mitä ei enää ollut. Oli vain muisto normaalista elämästä ihmisten keskellä.

Uskon että jotkut uskonveljet  ja sisaret kokevat  hengellisen romahduksen ja siitä alkaa toipuminen missä ei enää huudeta, kiljuta, meuhkata ja uskotella. Ei tarvitse kuunnella enää "aamu, päivä ja iltasatuja" .  Tuuli tyyntyy ja ajelehtiminen lakkaa.

Voi sanoa kuin varusmies vikana päivänä "Ohi on"

Alkaa Jeesukseen tutustumisen aika, ihana puhdas Sanan väärentämätön maito maistuu ja on aikaa olla Herran jalkojen juuressa kuunnellen Hänen ääntänsä. Alkaa kasvu hengelliseen miehuuteen.

Rakkaus totuuteen on vallanut sydämen.

Vihdoinkin,

Ali

Rauhaa...

On suuri etuoikeus toivottaa rauhaa ja myös aidosti kokea sitä sydämessä. Se on suuri Jumalan lahja lapsilleen ja tähän maailmanaikaan aivan ehdoton juttu.
Seuraan vähän netin kautta uutisia, sen verran että suurin piirtein tiedän missä mennään. Toki Raamattua  uskovan on hyvä lukea enemmän kuin viettää aikaa lehtien parissa mutta muutama minuutti päivässä ei vielä vie voimia ja ajatuksia tärkeimmästä.

 Viime viikkoina on Aamoksen kirjan luku 8 luku ja 1 ja siitä eteenpäin tullut monta kertaa.... ihmettelin tätä ja mistä tämä puhuu. Siinähän on rikkaille tuleva rangaistus ennustettu ja toki mietin että koskeeko tämä Suomen pientä eliittiä vai mistä on kysymys?

Hommahan on mennyt, jos tottapuhutaan, superahneeksi tässäkin maassa. Nostetaan hirmu palkkioita ja pidetään itseään yli-ihmisinä sekä yhtään euroa ei haluta maksaa veroja. No, lapsilisät toki vielä halutaan tasauksen vuoksi myös itselleen. Huumorimiehiä taitavat olla vielä kaiken lisäksi...

Nyt vielä tämä veroparatiisijuttu.  Toivottavasti media ja oikeuslaitos tekee terveitä päätöksiä ja puhuu totta kansalle. Mutta ei hyvältä näytä.

Herra Jeesus Kristus on nähnyt, kuullut ja tietää  kaiken tästäkin ja millainen on ihmissydän. Ja mihin vie ihmisen tie ilman Herran armoa. Luetaanpa mitä Luukas kirjoittaa;


24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
 25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

Tähän ei ole mitään lisäämistä ja hyvin karu totuus. Ei tuu kieleen jäähdytintä eikä ilmastointilaite enää hurise niinkuin Portugalin palatsin nurkassa.

Tänä vuonna ollaan Kaivarissa pitämässä Merimoto tapahtumaa pari kertaa. Toki siellä pitäisi olla joka päivä mutta hyvä näinkin. Mutta siellä saamme kohdata näitä joilla on rahaa ja valtaa mutta suurin Valtias ja kaiken rikkauden Lähde puuttuu. Rukoillaan että he voisivat kokea hengellistä köyhyyttä niin että janoaisivat elävän Jumalan puoleen.

Ja rauhaa. Rauhanruhtinaan kohtaamista  jota ei rahalla saa...

Siunaten

Ali

Rauhaa... evankelioidessakin

Eräs sisar kävi noutamassa materiaalia varastoltani ja kysyi varovasti evankelioinnista ja ympärillä olevista lieveilmiöistä.
No, kerron ajatukseni aralla tunnolla ja arvostan ihmisenä jokaista siskoa ja veljeä jotka tuolla työtä tekee...

Kun ihmisiä kohdataan  arjen keskellä niin ihmiset lukee meitä paljon enemmän kuin arvaammekaan. Jos maailman mullistavin ja tärkein sanoma huudellaan ja revitellään ihmisten korviin kuin joku uutinen "uudesta diskosta stadissa" niin ei ihme että ei mene perille, ja voin sanoa, jatkossa vielä huonommin.

Ulkoilmaevankeliointi on aivan oma taiteen lajinsa johon vain Pyhä Henki antaa taidon, rakkauden ja viisauden. Kaikessa ihmisten kohtaamisessa on todella tärkeä tilannetaju, mitä puhua ja millaiseen tyyliin lähestyä. Paavalikin oli Kreikkalaisille Kreikkalainen ja Suomessa on hyvä ottaa huomioon kansamme luonne. Homma ei toimi Etelä-Amerikan tyyliin täällä vaikka kuinka haluaisi. Tässäkin on itselleen kuolemisen paikka jos on taipumus riitelyyn ja huutamiseen.

Annan pari neuvoa; ole luonnollinen, arvosta ihmistä ja rukoile rakkautta kohdata ihmisiä. Kaikki työ lähtee, jälleen kerran, Jeesuksen läsnäolosta ja kun vietämme aikaa Hänen kanssaan, on meillä annettavaa tälle maailmalle  jotain mitä he eivät muuten saa. Tiedän kokemuksesta että kun on mennyt huolimattomasti tuonne, niin ei niistä päivistä paljoa  iloa ole ollut, ei kuulijoille eikä itselle eikä tiimille. Olen kerännyt teltan kasaan melko pian ja luopunut suosiolla. Mutta oppia ikä kaikki.

Olen ilolla seurannut tiimin  vanhempia  sisaria  kun ovat  rauhassa kertoneet evankeliumia ja nähnyt miten Pyhä Henki toimii heidän kauttaan. Siinä ei ole mitään ylimääräistä ja ulkopuolinen ei huomaisi lainkaan että kyse on hengellisistä asioista. Ehkä rukoushetki yhdessä voi jotain ohikulkijaa hämmästyttää....mutta Jumala toimii. Halleluja!

Raamattu sanoo että Herran palvelijan ei sovi riidellä ja Jeesus itse kehoitti "oppikaa minusta, minä olen hiljainen, lempeä ja nöyrä". Niin. Tälläistä Kristusta Pyhä Henki kirkastaa ja se on fakta. Myös evankeliumijulistamisessa on tärkeä olla nöyrä ja mennä ihmisten tasolle avoimena.

Parhaat hetket mitä olen kokenut kadulla, kuin murtuneesta astiasta, kyyneleet silmissä, saa kertoa Jeesuksen antamasta rakkaudesta ja muutoksesta. Silloin kokee miten liikenne pysähtyy, ihmiset hiljenevät ja jotain taivaallista tapahtuu...sitä ei voi sanoin selittää. Se on kova paikka mutta Jeesus saa tehdä asioita meidän kautta omalla tavallaan. Eikä siihen koskaan totu. Kunnia Jumalle aina ja iankaikkisesti.

Kohdataan kadulla, rauhassa,

Siunaten,

Ali