Alin blogi

Nuorena urheilin paljon ja liikunta oli suuri iloni. Pelasin jääkiekkoa  paljon ja kelillä kuin kelillä että vieläkin on keuhkot hieman rikki. Näinhän se on tämänpäivän hiihtäjilläkin. Jokaisella taitaa olla jonkin sortin astma.

Nyt kun ikää on karttunut, ja kiloja, (95 kg) ja huomaa ettei kaikki suju niin vetreästi kuin ennen, päätin aloittaa juoksuharrastuksen. Olen kyllä pyöräillyt ja kävellyt koirani kanssa koko ajan mutta  sitä ei voi mitenkään sanoa tehokkaaksi liikuntamuodoksi. Koiralle kyllä pyöräretket olivat tehokkaita mutta itse rukoilin  ja puhuin  puhelimeen samaan aikaan. Se siitä...

Joten taas kerran, rukoilin tuttuun tyyliin että Herra anna voima aloittaa nollasta ja auta tässä asiassa.

Kyllä Herra vastasi. Omalla tavallaan. Unelmani oli juosta pitkä lenkki koirani kanssa sinä päivänä kun täytän 50-vuotta.

Näin kävi. Syntymäpäiväni aamuna lähdin suoraan sängystä koirani kanssa juoksemaan, ja homma sujui. Iloitsin suuresti ja homma jatkuu edelleen. Siis vastaus tuli.

Se vaan että harjoitukset aloitin jo joulukuussa ja se on Jumalan ihme että että olen jaksanut. Mutta koko prosessi oli tarkkaa Herran suunnitelmaa ihan juoksukenkiä myöten. Jotkut voivat ajatella että tarvitaanko Jumalaa nyt tähänkin. No, itse kyllä pyydän apua kaikkeen ja selvästi myös saan. Miksi ei kysyisi "Ihmeelliseltä Neuvonantajalta"

Jos rukoilet pitkää ikää ja terveyttä, valmistaudu tekemään oma osasi. Raamattuhan kehoittaa pitämään hyvää huolta Pyhän Hengen temppelistä, ja jos joku on hyväksi ruumille, niin liikunta.

Raamattu sanoo että;
1. Timoteus 4:8 Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.

Kun ikää on tullut niin se vähäkin on hyvä ottaa vastaan.

Täytyy sanoa että jaksan paljon paremmin tehdä töitä, nukun paremmin ja muutenkin elämän laatu on parantunut runsaasti. Samoin vaimoni juoksee säännöllisesti ja hänellä sama juttu. Olen rukoillut aina paljon ja Sanaakin olen lukenut säännöllisesti joten näiden "hengellisten" harjoitusten ansiota ei tämä ole.

Joskus on vaan lähdettävä ylös, ulos  ja lenkille. Ja rikottava ne rajat jotka on tullut  kahleeksi elämään.

Joka kerta kun olen Helsingin Seurasaaressa koirani kanssa, mieleen nousee kuva Presidentti Kekkosesta kun hän juoksee siellä turvamiesten kanssa ja yrittää erässä kohdassa hypätä  kivirappuset ylös yhdellä loikalla. Muistaakseni siinä on  seitsemän askelmaa eli kova voima oli hänellä jaloissa jos ylös pääsi yhdellä loikalla. Ehkä se oli hänelle mittari missä mennään. Siinä kansakunnan päämies sai olla esikuvana koko kansalle. Arvostan Kekkosta tässä asiassa vieläkin.


Jeesus ja Paavali kävelivät paljon ja olivat varmasti hyvässä kunnossa. Ja jaksoivat viedä työn päätökseen Isän tarkoittamalla tavalla.

Tätä itsekin rukoilen  että saisin hyvän juoksun juosta ja  päättää siihen että saan Taivaallisen seppeleen. Näinhän apostoli  Paavali asian muotoili urheilutermejä käyttäen. Paavali sai kuihtumattoman seppeleen ja Jeesus vahvisti asian hänelle.  Toki kyseessä oli koko hänen hengellinen tehtävänsä.

Joskus tarvitsemme myös fyysistä kuntoa tehdäksemme Taivaallisen Isän tahdon.

Lenkille siis.

Terveisin,



Ali

Alin eka blogi

Hei

Tässä tämä eka blogi nyt ilmestyy. Täytyy vaan toivoa että olisi jotain sanottavaa tai piirrettävää...

Nuorena miehenä piirsin lehtiin pilapiirroksia ja suuri haaveeni oli päästä Karin perässä Hesariin. No, hän oli suuri taiteilija ja en usko että kukaan pystyy siihen, mitä hän loi pilapiirrostaiteen alueella. Nyt kun olen saanut tulla uskoon Jumalan armosta, ei näitä haaveita enää ole. Toki toivoisin että voisin joskus elvyttää taitoa ja tehdä kuvia ihmisten iloksi.
Eräs sisar antoi lahjaksi kiinalaista mustetta ja hyvän terän ja varren joten ehkä sittenkin lukijoilla on vielä mahdollisuus nähdä jotain hauskaa. Toki se on katsojan silmässä mikä on hauskaa.

Voiko uskovalla olla elämässä hauskaa? Loppuuko homma siihen kun on lukenut syntisen rukouksen? Vai mitä mieltä Jumala on "hauskasta" elämästä?

Uskon että voi. Ja pitääkin olla.

Kun tulin uskoon pyysin että voisin saada hyvän huumorin lahjan ja iloita siitä. No, koin kyllä että Herra vastasi rukoukseen ja sain todella välillä hauskoja ideoita ja jos pystyin, piirsin niitä sitten paperille. Toki pidän myös Jopen (Ruonansuu) huumorista ja ei voi väittää etteikö ne jutut vieläkin kolahda joskus ja kovaa.

Eli testattu on ja toimii.

Vaimoni sanoi joskus että ei ymmärrä mun huumoria ja voisin olla hiljaa joskus. Oli jäänyt päälle sellainen vaihe että kaikesta piti vääntää jotain hauskaa ja jos oli ihmisiä ympärillä, saada heidät nauramaan tms. muuten vain hämilleen.

Näistä tavoista olen yrittänyt tehdä parannusta. Vaimoni tietää paremmin , olenko onnistunut, tai sanotaanko näin, onko Pyhä Henki saanut karsia pois tältä osastolta oksia.

Nykyisin pilapiirtäjillä on kuumat paikat ja paljon henkivartijoita jos sohaisee vääriä kohteita. Siitä saamme lukea päivittän lehdistä. Aihe on vakava.

Mutta vieläkin vakavampi asia on se, missä ihminen viettää iäisyytensä. Tähän asiaan ei piirrokset auta ja täytyy olla iloinen siitä että saa kertoa evankeliumia ympäri Helsinkiä niille jotka ei tunne Jeesusta.

Suuri ilo täyttää sydämen kun näkee jonkun tulevan uskoon ja vaikkei aina näekään, ilo on silti suuri kun saa olla mukana.

Hauskaa se voi olla joskus siis  evankelistallakin, ja jos ei oo niin aina voi yrittää piirtää...ainakin omaksi iloksi.

Ali