sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Asiaan...

Lehdistössä kuulee usein sana "vihapuhe" ja olen ymmärtänyt että se on puhetta tai viestintää joka loukkaa vakavasti  joitakin ihmisiä tai ihmisryhmiä.
Ymmärrän. Voisin suhtautua itsekin siihen "vihapuheena"  että kun julistan evankeliumia Helsingin kaduilla  ja vastaanotto on jotakin muuta kuin "sydämellistä".
Mutta Raamattu lupaa vaikeuksia jokaiselle julistajalle  ja ääritilanteessa vaikeudet ovat todella suuret. Paavali on siitä meille esimerkki ja Stefanus oli myös Paavalille esimerkki siitä miten voi käydä kun seuraa Herraa loppuun saakka vaikka ei sitä sillä hetkellä ymmärtänytkään.
Paavali piti pysäyttää Damaskon tiellä ja hän sai olla sokea hetken. Toki hän oli sokea hengellisesti ja kun silmät avattiin niin hänestä tuli ase. Valittu ase. Silloin hänkin ymmärsi että oli pitänyt "vihapuhetta" itse Jeesusta vastaan kun oli vanginnut ja vainonnut "sen tien kulkijoita".

Meidän vastaus  on rakkaus kaiken keskellä ja siitä maailmassa on huutava pula. Mutta, mutta...Harmi ettei Jumalan rakkaus kelpaa  tai sitä ei ymmärretä. Mutta minkäs teet. Kerrot, rukoilet ja olet paikalla siellä missä ihmiset ovat. Enempää ei juuri voi ja siinäkin on joskus liikaa...

Meidän uskovien todistus ja julistus puheet ovat rakkauden puhetta ihmisille ja suurinta mitä ihminen kokee tai voi antaa tässä maan päällä.

Voi olla että nämä "rakkaudenpuheet" ovat vieläkin kovempaa kamaa ja ihmisten korvat eivät kestä niitä vaan kokevat ne loukkaavana, vaatimuksena tai moraalipistoina.

Mutta jatketaan "rakkaudenpuhetta" vaikka kohtaamme "vihapuhetta" ym. vastustusta jatkuvasti.

Se kuuluu asiaan...


Ali