Matka jatkuu....

Sydämelläni on asia josta toivoisin puhuttavan enemmänkin. Tai ainakin niiden kesken jotka evankeliumia levittää eri tavoin. Alla kohtaus Raamatusta;

 Paavali sai kohdata Jeesuksen apostolien teoissa 22 ja jae 18 eli
"ja näin hänet. Ja hän sanoi minulle: 'Riennä ja lähde pian pois Jerusalemista, sillä he eivät ota vastaan sinun todistustasi minusta."

Olisiko jokaisen, joka evankeliumintyötä tekee, miettiä rauhassa Herran edessä sitä  voisiko tän lopettaa tai lähteä? Miten työtä voisi tehdä niin että sinä Herra saisit johtaa, ohjata ja voidella. Onko tällä hommalla mitään enää annettavaa? Onko aika ajanut toimintani ohi jo ajat sitten? Voinko jättää oman "Jerusalemini" ja rientää muualle?

Tämä on hyvä kysymys myös itselleni ja tiimille. Vieläkö jatketaan vai vaihdanko kaupunkia tai koko maata? Vieläkö on jotain kesken? Vai miten eteenpäin vai pitäkö palata taaksepäin? Onko homma Herran johdossa ja sisältö sitä mitä pitäisi?

Tyhmiä kysymyksiä ei ole tässäkään asiassa.  Paavalillekin Herra perusteli miksi lähteä pois ja minne, sitten alkoi tapahtua.

Meistä voi tulla monella tavalla sokeita ja pyöritämme toimintaa vain toiminnan vuoksi. Ei sitten yhtään kysytä strategiaa Jumalalta vaan ollaan niin jumissa homman kanssa. Tai ei haluta oppia uutta tai uskalleta toimia niinkuin Hän haluaa. Uskosta on tullut vaivihkaa uskonnollista toimintaa.

On kuitenkin aina niitä jotka näkee tai on nähnyt jo pitkään asiat oikein, mutta ihmiset, jotka on mukana, eivät suostu kuulemaan mitään neuvoja keneltäkään. Kuitenkin raamattu sanoo että "neuvonantajien runsaus tuo menestyksen".

Nöyrä ihminen kysyy ja haluaa laittaa kaiken toiminnan arvioitavaksi. Tässä tapauksessa nöyrille Herra antaa armon ja kertoo mikä oli hänen tahto ja mikä ei. Siitä on hyvä jatkaa ja onnistua paremmin ensi kerralla. Opetuslapsia kun ollaan loppuun saakka ja aina on opittavaa jos vain haluaa.

Ilman Jeesuksen tarkkaa ohjausta, uskallan sanoa, työllä  on hyvin vähän annettavaa. Tai pahimmassa tapauksessa saldo voi olla jopa negatiivinen kaikin puolin.

Tai sitten on suostuttu  ihmisten  miellyttämiseen ja  evankeliumintyön sisältö  on kuin "linnanmäki" pienoiskoossa, Laitteita, välineitä ja hattaroita ilman sanomaa. Koko homma voi näyttää "mageelta" ja jengii pyörii siinä  mutta mitään hengenravintoa ei siitä saa. Ei  tekijät eikä paikalla olijat.

Kuitenkin kaiken perusta on se mitä Jeesus sinulle kammiossasi puhuu. Sen tähden seurustelu Mestarin jalkojen juuressa on kaiken aa ja oo. Siellä on hyvä kysyä  mitä nyt tehdään? Tai mitä jätetään tekemättä.

Itsekin menen Herran eteen kysymään mitä loppusyksy ja talvi tuo tullessaan ja miten tästä eteenpäin.

Siunaten,

Ali

Ilosanoman kertominen tuo ilon...

Kohtaan monenlaista mielipidettä siitä, miten ihmisiä pitäisi kohdata kun levittää maailmankaikkeuden suurinta ja parasta sanomaa. Niin, asia ei ole vähäpätöinen ja ollaanhan itse Jumalan työtovereita. Aloin miettimään vakavasti miten  itse opettaisin ja neuvoisin ihmistä joka haluaa oppia kertomaan evankeliumia. Seuraavaksi jotain ajatuksia ja kokemuksia.

Kaikki lähtee rukouksesta ja Herran läsnäolosta. Ja lopulta palataan  siihen nöyrästi kiittäen että sai olla Herran palvelija.

Eli rukous Herran edessä tuo Hänen läsnäolon ja siinä pyytäen voitelua ja Hän itse tuo ihmiset ja Hän saisi kohdata kauttasi ne ihmiset joita Hän on päättänyt puhutella sillä tavalla kuin Hän haluaa. Helppoa eikö totta mutta niin vaikea asia...Marian paikka.

Siis hylkää tekniikka. Sitä on hyvä käyttää kun vaihtaa sytystystulppia autoon mutta evankeliumintyössä se on este Hengen virralle ja sille mitä Jeesus haluaa kauttasi tehdä.

Toki perusasiat pitää osata eli mitä on pelastus, sovitus, Jeesuksen veren merkitys ja miten voi julistaa synninpäästön kun joku haluaa tulla uskoon ja synnit anteeksi. Siis perusasiat on hyvä olla selkäytimessä mutta varsinainen kohtaaminen on aina Pyhän Hengen työ kauttasi. Jos ei ole, silloin on kyse jostain muusta. Ja hyvät materiaalit on hyvä olla repussa joita voi jättää ihmisille iltalukemiseksi.

Sitäpaitsi  julistajaksi ei käydä kuin pitkän polun kautta ja Herra lisää armoitusta ajan kanssa sekä tehtävien vaativuuden mukaan. Eli ei ole oikotietä onneen.  Olen tämän asian kanssa vuosia kamppaillut ja itse en koskaan ajatellut että kelpaisin saarnaajaksi. Olin tyytyväinen että sain jakaa lehtiä ja traktaatteja ihmisille ja puhua heidän  kanssaan.  Ihailin miehiä ja naisia joilla oli voitelu julistaa ja selkeä kutsu. Muistan miten vuosia sitten  olimme Hurstin  Mikon kanssa Vaasanaukiolla ja hän veti tuttuun tyyliin väkevää todistusta ja lauluja. Siinä sitten yritin vieressä jotain sanoa...
Sitten tuli päivä jolloin Mikko ei päässyt mukaan ja menin tiimin kanssa yksin Vaasikselle ja siellä sitten matkin mitä Mikko sanoi ja yritin muistella miten hän puhui. Siitä tää lähti...

Herra sanoi muutama vuosi sitten eräänä aamurukoushetkenä että "Minä teen sinusta sananjulistajan". Olin todella hämmästynyt/iloinen  ja sanat että "Hän tekee" vapautti että mun nyt täytyy tässä aloittaa jotain. Menin seurakunnan aamukokoukseen  samana aamuna ja tuttu veli julisti Pyhän Hengen voimassa ja lopuksi oli rukouspalvelu. Hiljaista oli salin etuosassa ja sain yksin mennä sinne hänen siunattavaksi. Hän laski kätensä päälleni ja sanoi; Herra tekee sinusta sananjulistajan: Kyllä oli hieno hetki. Kiitin  ja kerroin että vahvistus tuli tässä. Ilo oli molemminpuolinen.

Ole uskollinen ja ole herkkä hengessä, lue Raamattua ja pyydä että Herra itse opettaa kohtaamaan ihmisiä. Pyydä että Hän antaa lisää voitelua, taitoa sekä rakkautta työhön.

Cityn tiimissä on paljon väkeä jotka ovat lähteneet vain mukaan ja Herra on sitten antanut rohkeutta ja taitoa kohdata ihmisiä. Ei mulla ole heille ollut mitään kaavaa, toki riidellä ei saa ja virheitä tulee aina kun ollaan vajavaisia, ihmisiä kun ollaan kaikesta huolimatta. Mutta ne ihmiset joista ei inhimmillisesti pitänyt  tulla mitään, puhuvat  hyvin tänäpäivänä evankeliumia ja huomaan että Herra on voidellut heidät. Iloitsen siitä suuresti. Tämä on Herran työ.

Mutta itse kehoitan mukaan ja kasvu tapahtuu sitten siellä kentällä. Meillä on paljon tapahtumia eri puolilla pääkaupunkiseutua ja  olet tervetullut mukaan opettelemaan evankeliointia yhdessä. (kts.www.citymission.fi)

Ai niin, miten lopetamme tapahtumat: Rukoukseen, jossa  toteamme; me olemme vain ansiottomia palvelijoita. Näinhän Raamattu kehoittaa tekemään kun on kaikki suoritettu.

Mukaan kentälle  rohkaisten,

Ali